Vocalespoo. Viron Filharmoninen Kamarikuoro Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa. Johtaja Heikki Seppänen. – Kreek, Sibelius.
Virolainen kuoroguru Tõnu Kaljuste perusti 1981 Viron Filharmonisen Kamarikuoron ja nosti sen kansainväliselle huipulle. Levytyksillään kuoro on voittanut monia tärkeitä palkintoja.
Kun virolaiskuoro esitti Heikki Seppäsen johdolla Sibeliuksen rakkaita kuorolauluja, vaikutus oli sykähdyttävä. Eipä niitä voisi heleämmin ja herkemmin, kauniimmin, eloisammin ja täyteläisemmin laulaa.
Suomen kieli oli kirkasta ja puhdasta – mitä nyt l-konsonantit soivat virolaisen paksusti.
Sortunut ääni, Venematka, Saarella palaa, Min rastas raataa, Sydämeni laulu ja Rakastava-sarja olivat kaikki alunperin mieskuorolauluja. Ne vahvistivat sortovuosina kansallistunnetta.
Sekakuoron laulaessa maskuliininen kansallinen uho pehmenee, ja nämä maagiset laulut saavat enemmän lämmintä ja pehmeää lyyristä vivahteikkuuttä.
Kuoron ääniryhmät ovat ihanteellisia. Sopraanoissa on sekä kevyttä kirkkautta että pyöreyttä, ja huippusäveliin ryhmä nousee sankarillisen säteilevästi, vailla terävyyttä. Tenorit ovat niin taitavia ja lujaäänisiä laulajia, ettei yläalueella tarvitse ohennella. Korkeat fortet kajahtavat teräksisesti ja vapautuneesti.
Altot soivat äidillisen tummasti ja kiinteästi. Sydämeni laulussa erinomaiset bassot upposivat syvimpiin säveliin murean tuudittavasti. Tässä ihmeen kauniissa kuoleman laulussa kuoro henki lempeän surullista rauhan tunnetta.
Sibeliuksen ruotsinkielisiä nais- ja sekakuorolauluja kuulee harvoin. Ne eivät ole yhtä inspiroituneita ja omaperäisiä kuin suomenkieliset, mutta yhtä kaikki kiinnostavia.
Vuoden 1897 promootiokantaatin hymnilaulut loivat idealistisen valoisan isänmaallisen tunnelman.
Virolaisen Cyrillus Kreekin laulut luovat pyhyyden henkeä yhdistämällä kansanlaulunomaisuutta ja vanhan kirkollisen musiikin polyfoniaa.