Lalli tappoi kirveellä piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä. Tämä on legenda, jonka me kaikki olemme kuulleet, mutta jonka todenperäisyyttä ja tarkkaa ajankohtaa ei täysin pystytä varmentamaan. Eino Leino kirjoitti 1907 aiheesta näytelmän, joka on pohjana uudelle virolaiselle oopperalle. Teos sai kantaesityksensä Tallinnan Birgitta-festivaalilla 6. elokuuta.

Tarina Lallista ja piispasta ei ole virolaisille lainkaan tuttu, mutta sen kuitenkin tunsi säveltäjä Veljo Tormis alkaessaan työstää sen pohjalta näyttämöteosta 1980-luvun lopulla. Työssään libreton laatimisessa hänellä oli apuna vaimonsa Lea Tormis sekä teatteriohjaaja Sakari Puurunen. Usko ja siitä luopuminen sekä uskontojen vastakkainasettelu ja suvaitsevaisuus ovat teemoina Tormisin vuonna 1989 aloittamassa oopperassa. Työ kuitenkin jäi kesken, valmiiksi tuli vain kymmenisen minuuttia oopperan alusta sekä Sinikan laulu ja Piispa ja pakana, jotka elävät irrallisina osina omaa elämäänsä.

Libretto kuitenkin oli valmis, ja tähän tarttui Birgitta-festivaalin uusi taiteellinen johtaja Tõnu Kaljuste. Hän pyysi nuorta virolaista kapellimestarioppilastaan Rasmus Puuria saattamaan teoksen valmiiksi kokoillan oopperaksi. Syntyi parituntinen teos Lalli eli meren keskellä on mies. Omassa maassaan näyttävää uraa säveltäjänä tekevälle 31-vuotiaalle Puurille tehtävä oli haastava. Viime vuoden hän oli Sibelius-Akatemiassa vaihto-oppilaana ja opiskeli siinä ohessa suomen kieltä. Oopperan esityskielenä säilyi alkuperäinen teksti.

Ei toki ole musiikinhistorian ensimmäinen kerta, kun säveltäjä ottaa tehtäväkseen täydentää tai saattaa valmiiksi toisen säveltäjän teoksen. Puurin kohdalla lähtökohdat olivat kuitenkin siinä mielessä hyvät, että libretto oli valmis, ja Tormisin helposti tunnistettavan sävelkielen piirteet ja ainekset selkeitä. Kuulijalle on helppo hahmottaa teos yhtenäisenä kokonaisuutena, jossa Tormisin kirjoittama alku sekä omiin kohtiinsa sijoitetut alkuperäiset katkelmat ja erilliset numerot erottuvat selkeinä.

Vuonna 2005 Tallinnan itärannalla Piritan luostarin raunioilla esityspuitteensa saanut Birgitta-festivaali on alun alkaen keskittynyt, hieman Savonlinnan oopperajuhlien tapaan, näyttämöteoksiin. Lavastusten vaihdoilla tai tekniikalla Piritan lavalla ei juuri voi kikkailla. Lalli-oopperan kohdalla tämä rajoite myötäili lavaohjauksen selkeää ja liikkeeltään minimalistista ilmaisua. Tässä lyötiin kättä myös sävelkielen kanssa.

Tormisin monista kuoroteoksista tuttu sanojen ja tavujen toisteisuudesta kasvava rytminen, lähes hypnoottinen syke tuntui tutulta myös oopperassa. Ja tätä elementtiä myös Puur oli hyödyntänyt viisi vuotta sitten kuolleen Tormisin työtä jatkaessaan. Matalien soittimien sekä rumpujen kannattama rytminen ostinato vielä korostui luostariin rakennetun sähköisen vahvistuksen myötä. Esityksen olosuhteet toisaalta tuntuivat kaipaavan vahvistusta jo laulajienkin osuuksien selkeyttämiseksi.

Laulajista suurimman taakan kantoi nimiroolin esittänyt ja syvällä bassollaan laulanut Koit Soasepp. Hänen rämeä äänensä ja jäyhä olemuksensa vahvisti mielikuvaa jääräpäisestä ja omissa oloissaan viihtyvästä talonpojasta. Lalli ei piispasta ja uudesta uskosta perusta. Miehestään poiketen hänen vaimonsa Kerttu, mezzosopraano Iris Oja, oli jo antanut kastaa itsensä kristinuskoon, mutta hän ei silti hyväksynyt piispa Henrikin vierailua heidän kodissaan, varsinkaan sen jälkeen, kun piispa vastoin hänen tahtoaan antoi siunauksensa heidän tyttärensä Sinikan ja tämän vaatimattomista oloista tulevan sulhasen Inkon liitolle.Nuorista solisteista äänellisesti hienon vaikutuksen tekivät tenori Heldur Harry Põlda sekä sopraano Maria Listra, jonka laulama Sinikan laulu kohosi teoksen herkäksi kohokohdaksi. Vaihtelua ja eloa laulajien staattiseen ohjaukseen toivat kolmen tanssijan osuudet sekä erityisesti videotekniikalla luodut taustakuvat ja -kuviot, jotka syvensivät tapahtumien tunnetasoja sekä kohtausten viitekehyksiä.

Tormisin lukuisten kuoroteosten tulkkina kannuksensa ansainnut Tõnu Kaljuste toki piti esityksen kokonaisuuden hyvin hyppysissään: orkesterina oli selloista, kontrabassoista ja lyömäsoittimista koostuva yhtye sekä kuoroina erinomaiset Vox Clamantis ja Viron filharmonian kamarikuoro, joiden osuudet orkesterisyvennyksessä jäivät tässä esityksessä ehkä hivenen etäisiksi.

Look more: Rondo Classic